Toinen Evankeliumi? - 1
(Another Gospel? 1)

Paavali kirjeissään sekä Korinttolaisille että Galatalaisille varoittaa ‘toisen evankeliumin’ vaarasta. (2.Kor.11:4, Gal.1:6). Noiden paikkojen sisällöstä käy selvästi ilmi, että tuo toinen evankeliumi on hyvin samanlainen kuin aito evankeliumi, ja voidaan luulla sitä aidoksi. Mutta Paavali sanoo, että joka saarnaa muuta evankeliumia kuin aitoa, olkoon kirottu. Hän sanoo sen kaksi kertaa varmistaakseen, että se ymmärretään. (Gal.1:8.9). Siksi on tärkeää, että me tiedämme saarnaavamme ja uskovamme oikeaa evankeliumia ja että me kykenemme erottamaan oikean väärennetystä.

Eräs asia, mikä puuttuu tuosta uudesta evankeliumista, on parannuksen tekeminen. Monet kyllä painottavat tosiasiaa, että pelastus tulee uskon kautta, muuta he eivät puhu parannuksen tekemisen tarpeesta. Parannuksen tekeminen oli tärkeä osa ensimmäisessä evankeliumin saarnassa, kun Pietari puhui Helluntaina. (Apt.2:38). Se oli myöskin keskeinen asia Paavalin saarnassa sekä juutalaisille, että pakanoille: “...en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudan maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” (Apt.26:19-20).

Eräs syy tuohon parannuksen tekemisen pois jättämiseen uudesta evankeliumin versiosta saattaa olla se, että monet eivät liittyisi heihin. Monet ihmiset ovat halukkaita menemään esille alttarikutsun aikana, jos heidän ei tarvitse muuttaa elämäänsä, eivätkä joudu helvettiin, ja saavat ottaa vastaan kaikki uskoville luvatut siunaukset. Mutta heti kun kerromme ihmisille, että heidän on muutettava elämäntyylinsä, jos he haluavat olla uskossa, silloin monet kääntyvät pois. Sentähden halutaan tehdä seurakuntaan liittyminen mahdollisimman helpoksi hyväksymällä heidän omaksumansa uskovaisen elämäntyylin. Mutta tämä ei kuitenkaan toimi, vaan tapahtuu aivan päinvastoin. Kun nyt nämä ‘uudet liittyjät’ lisääntyvät ja heistä alkaa tulla enemmistö, jolloin he alkavat vaatia omien mielipiteidensä hyväksymisen sensijaan, että tottelesivat seurakuntaa.

Tiedän, että monet varmaankin väittäisivät, että parannusasiasta voisi tulla pelastus tekojen kautta, ja onhan sekin mahdollista, mutta ulkokullatut eivät saa estää meitä elämästä sellaista elämää, joka miellyttää Herraa. Me teemme parannuksen, ei siksi, että parannuksen teko pelastaa meidät, vaan että me olemme ymmärtäneet, että meidän vanha elämämme on ollut turhuutta, emmekä kaipaa sitä, ja me murehdimme tottelemattomuuttamme ja kapinallisuuttamme vanhurskasta Jumalaa kohtaan.

On mielenkiintoista havaita kuinka monta kertaa Jeesus yhdisti parannuksen tekemisen pelastukseen. Vain silloin, kun Sakkeus lupasi korvata, mitä hän oli vääryydellä ottanut, Jeesus sanoi: “Tänään on pelastus tullut tähän huoneeseen.” (Luuk.19:9). Hallitusmies kääntyi pois iankaikkisesta elämästä, kun Jeesus vaati, että hänen oli luovuttava omaisuudestaan. (Luuk.18:22). Tuolla hallitusmiehellä oli sekin etu, että Jeesus rakasti häntä (Mark.10:21), ja vaikka hallitusmiehessä oli Jeesusta miellyttäviä hyveitä, ei hän tehnyt seuraajaksi liittymistä yhtään helpommaksi hänelle. Hänenkin oli luovuttava (tehtävä parannus) maallisista asioista. Luuletko, että Jeesus hyväksyy ne miljoonat, jotka liittyvät seurakuntiin tänään, ja sen innon, jolla seurakunnat yrittävät tehdä liittymisen mahdollisimman helpoksi? Ei, ei koskaan! Huolimatta hallitusmiehen lahjakkuudesta, innosta ja miellyttävästä persoonallisuudesta, Jeesus ei sallinut hänen liittyä heihin ilman parannuksen tekemistä.

Tässä asiassa on se sama perusongelma, joka oli myös Israelilla - Jumalan palveleminen ja samalla muiden jumalien palveleminen. Syy siihen, miksi Herra halusi tuoda heidät pois Egyptistä, oli se, että he kuuluisivat ainoastaan hänelle (2.Moos. 19:4). Hän toi heidät Punaisen Meren halki siksi, että ei olisi paluutietä takaisin Egyptiin. Syy, miksi heidän oli puhdistettava maa muista kansoista , oli se, että he eivät saastuisi pakanakansojen epäjumalista. Mutta he yrittivät kaiken aikaa palvella kahta herraa, ja lopulta heidät hajoitettiin kansojen sekaan, koska heiltä puuttui kokonainen antautuminen todelliselle Jumalalle. Parannuksen tekeminen tarkoittaa siteiden katkomista maailmaan ja sen arvoihin, himoihin ja nautintoihin, ja kokonaista antautumista Herralle. Ei ole epäilystäkään, että jos näille tuhansille ihmisille, jotka liittyvät joka viikko seurakuntiin, kerrottaisiin, että heidän on tehtävä parannus ja käännyttävä Herran luo ja ainoastaan Hänen, useimmat menisivät pois kuten tuo hallitusmies teki.

Meidän Jumalamme on mustasukkainen Jumala, joka haluaa ja ansaitsee saada meidän kokonaisen rakkautemme ja antautumisemme. Hän ei halua jakaa meitä muiden jumalien kanssa, kun me tulemme hänen tykönsä, meidän on päätettävä, ketä me haluamme palvella. Parannuksen tekeminen tarkoittaa kaiken muun hylkäämistä ja kokonaista antautumista hänelle, joka rakasti meitä ja kuoli puolestamme. Jeesus sanoi, että ei kukaan voi palvella kahta herraa, ja kun ihmiset tulevat valinnan eteen, heidän on valittava joko tie elämään tai lavea tie. Kukaan ei voi kulkea kahdella tiellä yhtä aikaa, koska ne johtavat vastakkaisiin suuntiin. Mutta monille ratkaisun teko tarkoittaa vain pientä suunnan korjausta. Sitä se ei ole. Se on täyskäännös ja 180 asteen suunnan muutos. Ennen me palvelimme maailmaa, lihaa ja vihollista; nyt me palvelemme Herraa. Ennen me olimme lavealla tiellä, joka johti tuhoon; nyt me vaellamme kaitaa tietä iankaikkiseen elämään. Ennen olimme laittomuudessa, nyt me alistumme täydelliselle laille, joka vapauttaa. Ennen me olimme sidottuja, nyt me olemme vapaita. Ennen me olimme eksyksissä, nyt olemme löytäneet.

Kääntyminen helvettiin johtavalta tieltä on radikaalinen, dramaattinen elämän ja suunnan muutos. Ne, jotka eivät ole vielä valmiita sanomaan: “...se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2.Kor.5:17) ovat ehkä tulleet uskonnollisiksi, mutta eivät ole pelastuneita. Johannes Kastajan ja Jeesuksen sanoma on vielä kirkas tänään: “Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt.3:2,4:17).